Testailua…

Kun sain ohjauksen tehtyä niin piti rakentelumotivaation ylläpitämiseksi laittaa vielä ketjutkin niin pääsi vähän ajamaan. Parantelua vaatii moni paikka, mutta perusidea tuntuu toimivalta. kiinnitin huomiota etenkin ohjaukseen, omatekemät ristinivelet toimivat yllättävän hyvin. Ohjauksen välitys on turhan nopea (1:1), tanko pitäisi kääntyä vähemmän pyöriin nähden. Nyt muuttaa suuntaa hyvin pienellä liikkeellä. Käytiin vaa-alla, 30 kg ja muutama lisää tulee vielä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Muodot alkaa hahmottua

Korikehikko alkaisi olla muodossaan. Vääntöjäykkyyttä pitää vielä parantaa parilla vinorievalla. Käytin häkkyrän vaa-alla, 25 kg ilman penkkiä. Kunnon etupyörillä lähtisi varmaan kilo pois. Ajokunnossa tulee luultavasti painamaan hiukan yli 30 kg.

Pedal to the metal

Polkuauton perusrunko on hitsattu kasaan. Seuraavaksi ohjelmassa on polkimien ja voimalinjan virittely. Sen jälkeen pitäisi hakea lopullinen korin muoto. Rungon päälle tulee materiaalia johon taustalla oleva kennolevy kiinnittyy. Korin mallina tulee olemaan Ford -32 Roadster, poikkeaa hieman alempana olevasta mallista jossa vielä on Bugatti- tyyppinen ”veneperä”.

Hollannin reissu

Tuli käytyä lomailemassa Amsterdamissa. Siellä todella pyöräilyä arvostetaan, niille on omat kaistat lähes joka paikassa,joita jalankulkijoiden ei kannata käyttää oman turvallisuden takia. Itse tuli kuljettua jalan, ja pian oppi huomioimaan risteävillä kaduilla viilettävät pyöräilijät. Pyörät ovat etupäässä mustia kaupunkipyöriä, joita ajetaan pystyasennossa. Nojapyöräily on yhtä yleistä kuin kypärän käyttö, kumpiakaan ei viikon aikana näkynyt ensimmäistäkään! Tosin nähtiin pari riksaa jotka voinee lukea nojakeiksi (katso kuvat).

Viikon kohokohta oli Velomobiilien testaus. Mentiin ensin junalla Lelystadiin, josta jatkettiin bussilla Dronteniin jonka teollisuusalueella toimii valmistajista Alligt ja Velomobiel.nl sekä kauppa Tempelman. Lähistöllä olisi vielä ollut Flevobike, mutta sinne ei tullut mentyä. Asiakkaita ei narikoissa näyttänyt olevan riesaksi asti, joten uteliaille turisteille riitti aikaa.

Alligt valmistaa Allewederin eri versioita ja myy muitakin merkkejä kuten Waw ja Sunrider.
Ensin päädyin Sunriderin puikkoihin,joka oli ensimmäinen velomobiili jota olen koskaan ajanut. Se on silminnähden suurempi kuin muut ja tietysti painavampi, olisiko n. 40 kg, kun muut painoi vähän yli 30 kg. Ohjaus toimii luontevasti sivuilla olevilla vivuilla. Sisäänmeno oli helppoa kiitos aukeavan yläosan. Ketju ja rattaat ovat täysin suojatut.



Sitten kokeilin AW A6:sta, joka oli ilmeisesti liikkeen omistajan omassa käytössä. Pienen säädön jälkeen sitä pystyin ajamaan. Sisään pujottautuminen oli suuresta aukosta kohtalaisen helppoa. Ohjaus oli joystick- tyyppinen ja jarrukahva oli totutusta poikkeava vipu jonka käytön oppi nopeasti. Alligtin omistajalla on nc-työstökeskus joka selittää suuren koneistettujen osien käytön Allewedereissä. Alligt tekee yhteistyötä viereisen Velomobiel valmistajan kanssa, ja mm. ohjaus ja jousitus osat ovat samoja.

Myös Waw olisi ollut myös tarjolla, mutta sinne mahtuminen näytti toivottomalta, niin pieni ja matala se oli. Sen sijaan kiitin ja läksin tutustumaan Velomobiel.nl liikkeen tarjontaan. Siellä olikin useampi henkilö töissä ja kohta tulikin hyvää englantia puhuva nuorehko mies mallistoa esittelemään. Ohjelmassa on kaksi mallia, legendaksi jo muodostunut Quest ja uusi Strada. Koeajoa tarjottiin ja päädyin kokeilemaan jälkimmäistä. Keskiön säätöön ja ketjun pituuden muuttamiseen meni muutama minuutti, jossa välissä kaveri kertoi tavoitteena olleen tehdä mahdollisimman vähällä huollolla toimiva kestävä kinneri. Siksi mm. valittiin rumpujarrut levyjen asemesta. Ketju ei ole niin hyvin suojattu kuin Sunriderissa, mutta väittivät sen kestävän silti useita kymmenien tuhansien km ajot.

Sitten pujottelin sisään, se oli hiukan hankalampaa pienehköstä reiästä kuin muissa, mutta oikeat liikkeet oppinee nopeasti jolloin homma menee rutiinilla. Itse ajaminen olikin sitten ylivoimaisesti hauskinta tällä kinnerillä! Se on vaan mukava ajaa laitteella jossa kaikki toimii just niinkuin pitää. Valmistajan pitkä kokemus näkyy joka paikassa. Hallintalaitteet ovat pääosin samanlaiset kuin Allewederissä, mutta jotenkin geometria oli minulle sopivampi. Tätä ei millään olisi halunnut palauttaa takaisin liikkeeseen!



Oli valaisevaa päästä testaamaan nykyaikaisia kinnereitä. Ne ovat monessa suhteessa hienoja laitteita. Nojapyörään verrattuna ne tarjoavat enemmän suojaa säätä vastaan, paremman aerodynamiikan ja kenties suuremman huomioarvon. Kehiteltävää niissä on vielä runsaasti, vaikkapa painon pienentäminen ja talvikäytön huomioon ottaminen. Korkea hinta on yleistymisen suurin este.

CF valmis

Tämä on ollut jonkin aikaa valmis. Meni vaan pahus lanneranka- ja selkä sellaiseen jumiin, että yhtään etukenossa ei pysty ajelemaan. Pitää kokeilla vaihtaa sellaiset sarvet että voi ajaa selkä täysin pystysuorassa, kuten kaupunkipyörissä.

Polkuauto

Muutin kinnerisuunnitelmaa siten että se täyttää Pedalcar.info mukaiset polkuautokisojen säännöt, eli on nelipyöräinen. Samalla teen siitä sellaisen että se voidaan säätää nuorisolle sopivaksi.

Vähän edistystä

Pitää yrittää saada tämä valmiiksi ennen lumien sulamista. Vaihteet ja jarrut on nyt paikallaan, koeajoa vailla.

Nyt pääsin jo kokeilemaan. Ohjaustangon mallia ja paikkaa sai vähän hakea, mutta kun se löytyi niin hyvältä tuntui! Ihmeen paljon pieni rungon muutos vaikuttaa. Tai onko se nyt niin pieni, kun pystypyörien välillä erot on paljon vähäisempiä. Ensivaikutelma on, että pyörä on helppo hallita liukkaalla ja lumipöpperössäkin, leveä satula ei haittaa polkemista ja ajoasento on verrattain mukava. Jos aikoinaan tarjolla olisi ollut tälläisiä CF- pyöriä, en ehkä olisi lähtenyt kokeilemaan nojapyörää ollenkaan! Eli toisaalta hyvä että pyöränvalmistajat tekevät aina vaan sitä yhtä ja samaa, niin onpahan joutunut opiskelemaan kaikenlaista pyöränrakenteluun liittyvää…

Kammet edessä

Ajattelin kokeilla seuraavaksi pyörätyyppiä, jota Rans kutsuu nimellä ”Crank Forward”, ja Elektra taas ”Flat Foot”- pyöräksi. Siinä kammet on normaali edempänä ja ajetaan selkä suorana eli tämä on todellinen ”pystypyörä”. Mutta miksi moinen järjestely? No, jalkojen asento mahdollistaa leveämmän (ja monesta mukavamman) satulan. Lisäksi niskat ja ranteet ei rasitu. Tässä siis on samoja etuja kuin nojapyörässä, mutta ei tietysti voi odottaa ihan yhtä hyvää mukavuutta. Toisaalta mm. maastoajo onnistuu paremmin. Suomen maassa näitä ei myydä, ehkä joitakin choppereita lukuunottamatta. Mutta itse tekeminen ei ole kovin vaikeaa, verrattuna vaikka nojakkiin. Tässä on runkoa jatkettu 20 cm keskiön takaa. Rengaskoko tulee olemaan 28″ (622).

Sivukuva